Fanaatikot ja peliväkivalta

Törmäsinpä sitten hassuun uutiseen, kun satuin lueskelemaan peliplaneetta.com:ia. Nähtävästi kotimaiset kukkahattuhihhulimme (Suomen rauhanpuolustajat ry) ovat suunnanneet katseensa kotimaisen peliteollisuuden puolelle, vaatien koko teollisuudenhaaraa luopumaan peliväkivallasta. Erityisesti mieltäni lämmitti projektisihteeri Maria Hukkamäen kommentti: "Kuka sanoo, etteikö joku Max Payne pystyisi menestymään ilman pyssyäkin?" Heillehän piti siis kirjoittaa seuraavanlainen vastine, jonka toimitinkin heille, kotisivuiltaan löytyneellä palautelomakkeella:

"Hyvä Maria Hukkamäki.

Olen 31-vuotias mieshenkilö Seinäjoelta. Haluaisin ottaa kantaa näkemyksiinne peliväkivallasta ja sen välittömistä tai välillisistä vaikutuksista niin lapsiin kuin peliteollisuuteenkin. Keskustelunavaus näissä asioissa on aina hyvä asia, mutta valitettavasti en ole kanssanne samaa mieltä siitä, että minkään ilmaisumuodon - olipa kyseessä sitten elokuvat, kirjallisuus tai tietokonepelit - tulisi lähteä rajoittamaan omaa ilmaisunvapauttaan ja täten syyllistyä Fahrenheit 451:n kaltaiseen sensuuriin. Syynä näkemykseeni on se, etteivät Max Paynen kaltaiset pelit voisi menestyä ilman niihin sisältyvää väkivaltaa, koska kyseessä on kuitenkin tarina aikuisille ja aikuiseen makuun, jota itsekin käsittääkseni edustan. Ilmaisunvapaus on demokratian kannalta ydinkysymys, kuten hra Putin varmasti itärajan toisella puolella hyvin tiedostaakin. Emme varmastikaan halua lähteä samoille linjoille, emmehän?

Mitä peliväkivaltaan ja lasten kehitykseen tulee, on kyseessä mielestäni suuri illuusio - etenkin Yhdysvalloissa. Olen itse kokenut rankan lapsuuden ja ollut koulukiusattu koko peruskouluaikani. Luin jo alle 10-vuotiaana Stephen Kingiä ja pelasin tietokonepelejä, jotka eivät tokikaan tuohon aikaan vielä olleet järin fotorealistisella tasolla väkivallankuvauksissaan. Sen jälkeen olen jatkanut pelaamista aina tähän päivään saakka. En ole väkivaltainen yksilö, vaikka minun ilmeisestikin pitäisi taustani puolesta olla? Nautin kaikesta viihteestä, niin romanttisista komedioista aina väkivaltaisiin thrillereihin ja väkivaltaisiin tietokonepeleihinkin asti. Miksi en siis kulje kadulla potkimassa ihmisiä? Vastaus on hyvin yksinkertainen - todellisuudentajuni ei ole hämärtynyt. Useimmiten ne, joiden mielestä vastaus johonkin käytösmalliin selittyy yksiselitteisesti esimerkiksi väkivaltaisen viihteen kautta, ovat itse todellisuudentajultaan hämärtyneitä. Mielenterveysongelmat ja alkoholinkäyttö ovat, etenkin yhdistelmänä, paljon suurempi vaara ihmiskunnalle kuin digitaalinen viihde eri muodoissaan. Syykin lienee selkeä; kaikki tuntemani pelaajat, pilteistä vaariin, ymmärtävät pelimaailman ja todellisen maailman eroavaisuudet. Niinpä ei olekaan mitään syytä olettaa kenenkään tervejärkisen lähtevän jäljittelemään jotain tietokonepelissä esitettyä toimintamallia, etenkin kun mielenterveysongelmaiset ampuvat pilleripöhnässään jokatapauksessa toisiaan, ilman mitään taustaa digitaalisen viihteen saralla.

On eri asia olla huolissaan jostain kuin lähteä ehdottamaan jotain, ilman hyvinmuodostunutta kokonaiskuvaa. Suomessa on käytössä tietokonepeleille asetetut ikärajoitukset, mikä on mielestäni erinomainen asia. Itselläni ei ole lapsia, mutta mikäli vielä joskus saan mokomia aikaiseksikin (ensin pitäisi varmaan löytää nainen), en minä heille ole ensimmäisenä tyrkyttämässä jotain Manaajaa katsottavaksi lastenhuoneeseen. Tästäkin huolimatta, aikuisten pitää saada pelata ja katsoa mitä ikinä vain haluamme. Yksilönvapauksiin puuttuminen ei ole koskaan hyvä asia, ylimitoitettuna. Suomalainen peliteollisuus ei elä pelkästään väkivaltaviihteestä, mutta jonkin tuotantohaaran rajaaminen pois pelkästään tunnesyihin vedoten, on tuhoisaa yritysten kilpailukyvylle - etenkin pienten ja aloittelevien pelistudioiden kohdalla.

Toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti, olette harvinaisen kaunis nainen, mutta siltikin mielestäni väärällä puolella aitaa.

Kiitos."

Mistäkö tiesin, minkä näköinen tipu oli kyseessä? Noh, ainahan tällaisissa tapauksissa on kohteliasta kurkata vihollisleirinkin suuntaan. Ainakin näin minä olen aina tehnyt.