Pidän älykkäistä naisista. Näihin kolmeen sanaan tiivistynee kaikista suurin ongelmani, mitä parisuhteen etsimisessä minulle vastaan voi tulla. Toiset kolme sanaa voisivat toki olla "en käy suihkussa", mutta valitettavasti tänään kävin. Valitettavasti sen vuoksi, että tapasin älykkään naisen. Eikä siinä vielä mitään, mutta kaunis, reippaasti alle kolmekymppinen tummaverikkö (ilman sormusta) aiheutti minulle niin pahan oikosulun, etten tullut taaskaan ajatelleeksi, ennen kuin avasin suuni. Hän pahoitteli ilmastoinnin mukana leviävää katkua, johon täräytin sitten itsetuntoni kaikilla rippeillä: "No, en se ainakaan minä ole tällä kertaa. Kävin kuitenkin aamulla suihkussa." Seurasi hetkinen hämmentynyttä hymyilyä ja pienet pirut hyppivät tasajalkaa mielessäni, mielenterveyteni trampoliinilla. Lopun ajan virastovierailustani tyydyin olemaan kuivan asiallinen, perkele.
Perusongelmani on siis hyvin yksinkertainen; pidän kauniista, älykkäistä naisista, mutta kaikki älykkäät naiset osaavat ajatella sen verran lahjakkaasti, että pysyvät minusta taatusti kaukana. Asiaa saattaisi auttaa, mikäli olisin vartaloltani lähellekään alfauros, mutta keskivartaloni on siinä määrin kehittynyt, ettei peruslihaksikas kroppanikaan osaa puskea itseään oikeastaan esille - paitsi aina siinä kiusallisimmassa mielessä, tietenkin.
Pitäisikö tässä ryhtyä kuntoilemaan ja teipata suunsa kiinni jeesusteipillä? Häh? Ehdotuksia otetaan vastaan. Menenkin tästä tiputtelemaan pianoja ihmisten päälle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jei!
Lähetä kommentti