Kuten kaikki lapsuutensa 1980-luvulla viettäneet silmälasipellet tietävätkin, kyseisen vuosikymmenen ehdottomasti merkittävin tapahtuma meille, pikku nörttiperkeleille, ei suinkaan ollut IBM PC-tietokoneen julkistaminen vuonna 1981. Vuotta myöhemmin ilmestynyt Commodore 64 oli vuosikymmenen merkittävin kotitietokone, johon minulla itselläni liittyy niin hyviä kuin huonojakin muistoja. Kone oli teknisesti sangen edistynyt, etenkin aikaansa nähden, ja itselleni ehdottomasti parhaat muistot liittyvät "kuusnepan" legendaariseen SID-äänipiiriin, jonka sulosointuja kuuntelin kaverini luona melkeinpä päivittäin, silmälasit huurussa ja vaahto suupielistä valuen. Valitettavasti, eräs lapsuuteni traagisimmista hetkistä liittyi juurikin hetkeen, jolloin sain ensimmäisen kotitietokoneeni.
Oli kaunis alkukesän päivä, vuonna 1985. Linnut visersivät iloisesti, käki kukkui, ja lämmin ilmavirta sai kaiken olevaisen nauttimaan yhteiselostaan tuona ihanaisena hetkenä. Kissa löntysteli laiskasti pitkin pihamaata. Minulla oli jännää. Olin noin tonnin painoinen pikkupoika, odottamassa Jack Tramielin näköistä Messiasta saapuvaksi pahvilaatikossa. Hikoilin kuin porsas ennen joulua, vyöryen levottomana paikasta toiseen. Lopulta odotus viimeinkin päättyi ja sain haltuuni pahvilaatikon. Katsoin laatikkoa ja silmäni pullistuivat. Syvältä, keuhkojeni pohjalta, kumpusi kerrassaan epäinhimillinen rääkäisy, joka rikkoi kaikki tunnetut fysiikan rajoitukset, mitä ääniaaltojen etenemiseen välittäjäaineessa tulee. Kissa menetti karvoituksensa, sokeutuen samalla välittömästi. Linnut kärventyivät lennosta ja käki menetti äänensä. Ukkospilvet alkoivat kerääntyä taivaalle, pimentäen Auringon. Taivaalta alkoi tipahdella tulikiveä. Lopulta sain keuhkoni tyhjäksi ja hetkisen hyperventiloituani, sain itseni edes jotenkuten taas hallintaan. Katsoin laatikkoa epäuskoisena. Olivat sitten ostaneet minulle MSX:n.
Kyllä, omistan Commodore 64:n. Kauan siihen tosin menikin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti