F5-maailmanmestaruus Suomeen?

Tulipa sitten katseltua formuloita, niin eilen kuin tänäänkin. Illalla tosin käytössäni oli vain MTV3:n nettisivujen reaaliaikainen tulosseuranta, minkä johdosta painelin nappulaa useammin kuin Michael Jackson. Paria kierrosta ennen kilpailun päättymistä huomasin tosin serverin alkaneen yskähdellä, sillä F5:n maaginen voima alkoi uhkaavasti hiipua. Eipä silti, mikäli lajissa jaettaisiin MM-titteleitä, olisin varmaankin ollut kohtuullisen hyvissä asemissa, Brasilian GP:n jälkeenkin.

Aamulla sitten katselin kisan brittiläisen ITV-televisiokanavan versiona, mutta moinen temppu aiheutti minulle kyllä taipumuksen tukehtua aamukahviini useamminkin kuin kerran. Selostajat kun olivat pahemmin pihalla kuin Matti Kyllönen ikinä. Riippumatta siitä, miten monta kertaa paikallinen asiantuntijasuuruus muistuttikaan Lewis Hamiltonin vaikeuksien johtuneen vaihdelaatikosta, selostaja muisti kertoilla herran moottorin pätkineen. Sangen surkuhupaisaksi koin etenkin kohdan, jossa moottorin kerrottiin tulleen uudelleenkäynnistetyksi herra Hamiltonin toimesta. F1-autoissa kun harvemmin näkee starttimoottoreita, painonsäästösyistä johtuen.

Torstaina on sitten seuraavana työhaastatteluni, Vaasassa jälleen. Tällä kertaa kyse on tosin eri firmasta kuin pari viikkoa sitten. Hyvä niin, sillä edellisestä orjalaivasta ei minuun otettu koskaan yhteyttä, vaikka minulle niin toki auliisti luvattiinkin. Jotenkin moinen temppu vain vahvisti mielikuvaani siitä, ettei kyseinen yritys ole kovinkaan ammattimaisella ja pitkäjänteisellä suunnitelmallisuudella etenemässä mihinkään suuntaan. Kohteliaisuus kun ei maksa sinänsä mitään, ainakaan jos puhelukustannuksia verrataan siihen imagohaittaan, joka ilmoittamatta jättämisellä on nytkin aikaan saatu. En lähde firman nimeä tässä julkisesti lokaamaan, mutta henkilökohtaisesti olen ainakin mielipiteeni ja firman nimen valmis kysyjille kertomaan. Ilmeisesti tietynlainen laatuajattelun puute on tässäkin menettelyssä taustalla ollut. Yrityksen etua on kuitenkin aina ajateltava, myöskin pienten yksityiskohtien kautta.

Käväisipä sitten minulla vieraskin, Thomas oli saanut KELA:sta itselleen ikuisen vihamiehen. Kävipä sitten minulle Vaasassa kuinka tahansa, vapaa-ajalla koodaaminen tulee, näemmä, olemaan hyvä vaihtoehto molemmille. Oma firma pystyyn vuoden 2008 alusta siis, vaikka palkkatyöhön pääsisinkin. Ovathan sivutulotkin aina tuloja.

Lobotoimiani epäonnistui.

Ilmeisesti lobotomiani oli sittenkin epäonnistunut. Käväistyäni nimittäin juuri KELA:n sähköisessä asiakaspalvelussa katselemassa tietojani, huomasin olevani täynnä pyhää vihaa ja tukevaa raivoa. Voisin vaikkapa uhrata KELA:n tädit itse Aurinkojumalalle. Ainakin minulla olisi keittiöni pöytälaatikossa käyttämättömiä keittiöveitsiä. Siinä tulisi vallan hyvälle tuulelle, kun maksat ja pernat lentelisivät veriselle lattialle, kunnon kirkunan säestäminä.

Ei siinä mitään, että minulle on näemmä annettu viikon karenssi. En tiedä perusteluja moiselle, mutta hyväksyn sen täydellisesti. Sen sijaan se byrokraatinperkele, jonka mielestä on perusteltua maksaa minulle pelkästään ensimmäisiltä kahdelta viikolta, tulee huomenna kokemaan kauhunhetkiä kanssani. Ensimmäisiltä kahdelta viikolta?! Minkä helvetin takia minä sitten vein alkuperäisen lappuni 12. syyskuuta? Minkä helvetin takia minua sitten pyydettiin, viime perjantaisen käyntini yhteydessä, täyttämään lisää päiviä uuteen hakukaavakkeeseen? Ovatko ne perkeleen apinat niin sokeita absoluuttisille päivämäärille, ja toimittamilleni lapuille, että on aivan pakko mennä jonkin "virallisen kaavan mukaan" tässäkin vitun asiassa?!

Eipä silti, saan minä vuokrani maksettua perjantaina. Minulla on vain siihen asti kaksi euroa käyttövaraa, jonka jälkeen tilini on nollilla. Kiitos vain tästäkin, KELA. Tuonelassa tavataan, virnistelen mielipuolisesti ajatukselle jo nyt, teroitellen veitsisarjaani.

Nähdä KELA ja kuolla.

Ellen olisi, tunnetusti, elämääni tyynesti suhtautuva mies, saattaisin olla joko vittuuntunut, tuskastunut, paniikissa tai sitten kaikkea edellämainittua. Onneksi haarukalla ja veitsellä sai hankittua itselleen näppärästi lobotomian ihan kotioloissakin, eikä minua täten hetkauta pätkääkään se tosiasia, ettei ystävämme, Kansaneläkelaitos, ole vieläkään tehnyt päätöstä päivärahojeni kohtalosta. Eipä silti, käväisinhän minä siellä tänäänkin, mutta onneksi saan käväistä paikallistoimistossa huomennakin. Onneksi, sillä KELA:ssa asioiminen on aina kivaa ja ruusuillatanssimista. Eipähän ainakaan tarvitse käväistä eläintarhassa, kun voi viettää aikaansa niiden saatanan apinoiden kanssa ihan valtion virastossakin.

Huomenna tosin taidan olla siinä määrin päättäväinen asiani suhteen, etten suostu poistumaan kiinteistöstä, ennen kuin minulle on päätökseni kirjallisena toimitettu. Eipä silti, mukavaahan siellä on istua, kun saa katsella ihan ilmaiseksi televisiotakin. Tänäänkin näin aamu-uutiset, sivistystasoni noustessa aivan uusiin lukemiin.

Haarukka ja veitsi - suosittelen lämpimästi kaikille muillekin.

Satunnaista lätinää.

Helsingin reissuni oli sinänsä ihan miellyttävä, enkä kokenut kovinkaan montaa epämiellyttävää kokemusta, ellei sellaiseksi lasketa hetkeä, jolloin tajusin tehneeni Manboy-yhteen laulusolistiin, Karoon, lähtemättömän vaikutuksen. Olin ilmeisesti ollut jokseenkin ikävällä tuulella baarissa, johon olimme yhteisen ystävämme, Simonin, kanssa rantautuneet. Hetkihän tokikin tuli vasta jokunen minuutti heräämiseni jälkeen, krapulassa tietenkin. Yhtäkaikki, Karo, mikäli joskus luet blogiani, olen pahoillani, vaikka olet edelleenkin ihan helvetin omituisen näköinen pikkuhyypiö.

Eipä silti, viime yöni meni jälleen murehtiessa, niin entisen firmani kuin itsenikin tilannetta, rahahuolet painavat päälle raivoisasti. Onneksi KELA:ssa käyntini oli siinä määrin antoisa, että paikallinen neiti pikkuführer myönsi unohtaneensa hakemukseni odottelemaan, käydessään vessassa runkkailemassa. Onneksi mokomaan ei ollut mennytkään kuin vasta kaksi ja puoli viikkoa. Onhan se hienoa, että edes joku on valmis myöntämään inhimillisyytensä, vaikka en itse moiseen erheeseen koskaan syyllistyisikään. Siltikin, mokoma toiminta saattaisi ahdistaa, ja kenties jopa aiheuttaa epäluuloa KELA:n toimintaa kohtaan.

Vaan, koskapa koneeni saattaa heittää itsensä virrattomaksi koska tahansa, päätän tämän merkintäni tähän. Tylsää, tiedän, mutta toisaalta oikeudenmukaistakin - en minä lukijoistani kuitenkaan koskaan välitä, kunhan vain pelleilen kustannuksellanne.

Uskokoon, kuka vain haluaa.