Ilmeisesti lobotomiani oli sittenkin epäonnistunut. Käväistyäni nimittäin juuri KELA:n sähköisessä asiakaspalvelussa katselemassa tietojani, huomasin olevani täynnä pyhää vihaa ja tukevaa raivoa. Voisin vaikkapa uhrata KELA:n tädit itse Aurinkojumalalle. Ainakin minulla olisi keittiöni pöytälaatikossa käyttämättömiä keittiöveitsiä. Siinä tulisi vallan hyvälle tuulelle, kun maksat ja pernat lentelisivät veriselle lattialle, kunnon kirkunan säestäminä.
Ei siinä mitään, että minulle on näemmä annettu viikon karenssi. En tiedä perusteluja moiselle, mutta hyväksyn sen täydellisesti. Sen sijaan se byrokraatinperkele, jonka mielestä on perusteltua maksaa minulle pelkästään ensimmäisiltä kahdelta viikolta, tulee huomenna kokemaan kauhunhetkiä kanssani. Ensimmäisiltä kahdelta viikolta?! Minkä helvetin takia minä sitten vein alkuperäisen lappuni 12. syyskuuta? Minkä helvetin takia minua sitten pyydettiin, viime perjantaisen käyntini yhteydessä, täyttämään lisää päiviä uuteen hakukaavakkeeseen? Ovatko ne perkeleen apinat niin sokeita absoluuttisille päivämäärille, ja toimittamilleni lapuille, että on aivan pakko mennä jonkin "virallisen kaavan mukaan" tässäkin vitun asiassa?!
Eipä silti, saan minä vuokrani maksettua perjantaina. Minulla on vain siihen asti kaksi euroa käyttövaraa, jonka jälkeen tilini on nollilla. Kiitos vain tästäkin, KELA. Tuonelassa tavataan, virnistelen mielipuolisesti ajatukselle jo nyt, teroitellen veitsisarjaani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti