Tätien sota.

Päätinpä sitten, masokisti kun olen, katsella kaikki Star Wars-elokuvat sarjakronologisessa järjestyksessä. Nyt olen päässyt jo niin pitkälle, että kaikki uudemmat hirvitykset ovat enää paha muisto vain, kautta aikojen ensimmäisenkin elokuvan tultua päätepisteeseensä. Kaksi olisi siis katsottavana, mutta sitä ennen lienee pakko tuoda esille joitakin ihmetykseni katalia aiheita.

Ensiksikin, vajavainen ymmärrykseni ei riitä käsittämään ensimmäisen "Death Star":n valmistukseen kulutettua aikaa. Moinen kun oli rakenteilla jo ns. Episodi III:n lopussa, jolloin avaruusaseman rakenne vaikutti jo olevan sangen pitkällä, ainakin silmämääräisesti arvioituna. Mihin ihmeeseen Imperiumi oikein kuluttikaan seuraavat 19 vuotta? Oliko raaka-aineista pulaa? Aiheuttivatko eri alojen ammattiliitot ongelmia, uusia palkkaratkaisuja neuvoteltaessa? Toteutettiinko rakennushanke alihankkijoiden kautta, ja maksettiinko, näin ulkoistetulle, työvoimalle riittävästi? Edes pidempiaikainen yleislakko ei selittäne näin pahasti myöhästynyttä rakennusprojektia, etenkin kun projektin johdossa oli niinkin jämerä mies kuin itse Darth Vader. En vain pysty ymmärtämään, käsittämätöntä moinen.

Toisekseen, verrattuna myöhempien (tai varhaisempien, elokuvakronologisesti ajatellen) aikojen hirvittäviin valosapelimittelöihin, Obi-Wan Kenobin ja Darth Vaderin horjahtelu ns. Episodi IV:n tappelussaan herätti selkeitä epäilyksiä molempien psykofyysisestä kunnosta. Kovin oli nimittäin hidasta toimintaa, ei moisella olisi olympiatasolle asiaa. Kenties 1970-luvun elokuvayleisö ei moiseen asiaan huomiotaan kiinnittänytkään, mutta minusta oli kuitenkin hämmentävää huomata, kuinka pahasti vanhuus olikaan päässyt nakertamaan molempien toimintaa. Vanhainkodissakin näkee rivakampaa liikehdintää, ensimmäisten humppatahtien kaikuessa ilmoille.

Kolmanneksi, kiinnitin huomioni selkeään epäkohtaan, mitä tieteiselokuvamaiseen uskottavuuteen tulee. Episodi IV:n aikana tehdään selkeä viittaus "varastettuihin datanauhoihin", mikä on sangen hassua. Suoritetaanhan nykyisinkin, toki, tietojen varmuuskopiointia nauha-asemilla, mutta kenties olisin siltikin suosinut jonkinlaista viittausta laserlevyihin, etenkin kun MCA ja Philips olivat tuoneet ensimmäisen prototyypin laserlevyteknologiastaan (LaserDisc) näytteille jo vuonna 1972. Ottaen huomioon sen tosiasian, että nykyisetkin tallennusratkaisut eli HD-DVD ja BluRay pohjautuvat lasersäteen käyttöön tiedon lukemisessa ja tallentamisessa, olisi ollut hyvinkin pitkäkantoinen ratkaisu vaihtaa dialogin viittaus datanauhoista laserlevyihin. Onneksi eivät kuitenkaan maininneet gramofoneista mitään.

Olisihan minulla vielä muitakin ihmetyksenaiheita, esim. matkalaukkujen kantamisen suhteen. Luulisi nyt sentään, teknologian kehityksen myötä, tulleen jollekin hiipparille mieleen rakentaa leijuva robotti huolehtimaan moisten kuljettamisesta. Samaten, hämmästelen yhä vain viihde-elektroniikan laajamittaista puuttumista Star Wars-galaksista. Eikö kukaan tosiaankaan harrasta 4D-potkupalloa?