Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ainakin omat hermoni olivat niin kireällä, että kaikki muutkin kuin norsut ja siat saivat kärsiä. Lopulta MolZ oli ihana ihminen. Rakastuin häneen kuin villisika huumepuuroon, hänen annettuaan minulle pikkusikarin. Sitten oli sytkäri hukassa. Lopulta pääsin ulos nautiskelemaan elämästä. Nyt on kaikki hyvin. Tupakkaa en ole polttanut, mutta nikotiinia sain hivenen, 23,5:n tunnin jälkeen. Nyt pitäisi kai tuntea syyllisyyttä tai jotain. Vitut, minähän lopetin vain tupakanpolton. Porsaanreikä. Hää-hää.
Omituista tämä elämä - jälleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti