Huh.

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ainakin omat hermoni olivat niin kireällä, että kaikki muutkin kuin norsut ja siat saivat kärsiä. Lopulta MolZ oli ihana ihminen. Rakastuin häneen kuin villisika huumepuuroon, hänen annettuaan minulle pikkusikarin. Sitten oli sytkäri hukassa. Lopulta pääsin ulos nautiskelemaan elämästä. Nyt on kaikki hyvin. Tupakkaa en ole polttanut, mutta nikotiinia sain hivenen, 23,5:n tunnin jälkeen. Nyt pitäisi kai tuntea syyllisyyttä tai jotain. Vitut, minähän lopetin vain tupakanpolton. Porsaanreikä. Hää-hää.

Omituista tämä elämä - jälleen.

Kuudentoista tunnin kohdalta...

Krääh.

Poltin sitten eilen viimeiseni, vaikka toki olinkin jääräpäisesti yrittänyt saada alati huvenneet tupakkani riittämään mahdollisimman pitkälle. Nyt on sitten kokeiltu perinteistä vieroitushoitoa kofeiinilla, huonolla menestyksellä. Olen toki yrittänyt korvata nikotiinin naisellakin, mutta melkein yhtä huonolla menestyksellä edelleenkin. Jos edes olisi lepakko, jolta voisi purra pään irti. Väsyttää. Vituttaa ihan saatanasti. Tekee mieli tupakkaa, yllättäen. Jospa sitä vain antaisi periksi, kun ei tästä mitään tunnu tulevan... MolZ oli oikeassa, skeptisyytensä suhteen. Joku voisi toki kysyä, mitä järkeä tässä on, ellei projektinsa kanssa mene loppuun saakka, mutta alkanut nikotiinivajeeni väsyttää sen verran rankasti, että periaatteessa pitäisi nukkua - ja kyläilemässä ollessahan ei yleensä pahemmin nukuta, ainakaan kellon lähestyessä neljää iltapäivällä. Jos jostain saisi edes sähköshokkeja kiveksiinsä. Tai sitten menen vain tylsästi kauppaan, ja ostan tupakkaa. Fuck. Ass.