Japanilaiset ovat hulluja.

En ole tullut kirjoittaneeksi pitkään aikaan, mutta olen valitettavasti kärsinyt siinä määrin mielenterveydellisistä ongelmistani, etten ole vain yksinkertaisesti jaksanut. Masennuksella kun on ikävä tapa niitata puhti pois isommistakin kakaroista. Nyt on kuitenkin sen verran varanitrovirtaa olemassa, että päätin tarinoidakin hivenen.

Kaverini, Archie, lähetti minulle mielenkiintoisen linkin Tietoviikko-lehden verkkojulkaisun uutiseen. Vaikka uutinen olikin putkahtanut tuutista jo marraskuun toisena päivänä, eikä sillä kenties sinänsä ole enää uutisarvoa kenellekään muulle kuin itselleni, herätti mokoma minussa syviä tunteita. Kukapa ei muistelisi lämmöllä niitä 1980-luvun puolivälin iltoja, jolloin kahdesta legendaarisimmasta käkkäräpäästä vain David Hasselhoff tunkeutui tajuntaamme puoliväkisin, Jeremy Clarksonin ollessa vasta pelkkä paha aavistus naapurin ennustajatädin kahvipapupurkissa. Hasselhoffin mukana tajuntaamme tunkeutui myöskin kuva amerikkalaisvalmisteisesta autosta, joka oli niin täynnä japanilaista puolijohdekrääsää, että pienempääkin katsojaa moinen hirvitti.

Vaikka Jeremy Clarksonille ja David Hasselhoffille onkin yhteistä, hiustyylin ohella, myöskin mieltymys nopeisiin autoihin, tulee huomioida myöskin olennaisin heitä erottavista seikoista. Clarksonin ajaessa, hän puhuu paljon ja lähes taukoamatta ajamastaan autosta. Hasselhoffin ajaessa, auto puhuu paljon ja lähes taukoamatta itse kuskista. Ei mikään ihmekään, että Hasselhoffin ura luisui rantapummiuteen ja rintakarva-alkoholismiin. Hulluksihan siinä tulee, jos pitää kuunnella auton valitusta koko ajan. KITT oli aikansa mediaseksikkäin tuote, mutta sellaisenaankin, onneksi, vain pelkkää fiktiota.

Valitettavasti, puhuvia autoja on sittemmin alkanut ilmaantumaan keskuuteemme. Erityisesti erilaiset satelliittinavigointivekottimet ovat syrjäyttämässä anoppia sinä jatkuvasti pälpättävänä koneena, jonka tehtävänä on kertoa kuskille, minne oikein ollaan ajamassakaan ja miksi. Tämän lisäksi, eräät hinnakkaammat automallit sisältävät puheohjatun konsolin, jonka avulla voidaan ohjata esimerkiksi radion tai autoon integroidun puhelinjärjestelmän toimintoja. Jeremy Clarkson on joutunut moisten vekottimien uhriksi jo useammin kuin kerran, eikä selvästikään ole nauttinut kokemuksistaan. En siis olisi lainkaan yllättynyt, vaikka herran rintakarvatkin alkaisivat pikkuhiljaa tuuhentumaan, äänen muuttuessa yhä vain soinnukkaammaksi viskibassoksi.

Ettemme kuitenkaan unohtaisi itse pääasiaa eli uutista, seuraavassa pieni lainaus moisen sisällöstä:

"Nissanin Pivo 2 -auto osaa muun muassa havaita, jos kuski on vihainen ja kehottaa tätä rauhoittumaan. Se myös tunnistaa väsymyksen ja suosittaa pitämään tauon."

Saatan vain kuvitella, miten moinen toimisikaan käytännössä:

"Vitun apina! Käytä sitä vilkkua!"
"Ookko sie kuule vihane? Äläpäs ny kehtaa, ottaa rennosti vaan, ni kyä se siittä."
"Ei saatana, ole sinä kuule, Talbot, hiljaa!!"
"No, ei sitte väkisin. Mitäs jos piettäis pieni tauko? Sie voisit napata kaffet naamaan ja antaa mulle diisseliä."
"Ei saatana pidetä, kuule!!"
"No, ei sitte väkisin. Ookko sie kuule vihane?"
"No olen!"
"Äläpäs ny kehtaa, ottaa rennosti vaan, ni kyä se siittä."

Pelottaa jo valmiiksi. Nissan on keksinyt hirviön, jollaisesta edes Frankenstein ei osannut uneksia.