Roskamuovi valtaa virvoitusjuomamarkkinat.

Maailmantalouden romahdus ja raamatullisen maailmanlopun tuleminen ovat alkaneet näkymään myöskin eri virvoitusjuomayhtiöiden pakkauksissa. Tänään totesin Olvi Oyj:n puolitoistalitraisen colapullon valmistusmateriaalin vaihtuneen ohuempaan, ns. lötkömuoviin, jota oli aiemmin käytetty vain natsi-Siwan (Lidl) saksalaisissa virvoitusjuomapulloissa. Aiemmin olin jo huomannut virvoitusjuomajätti Coca-Colan ottaneen tarjontaansa ison kaksilitraisen särvinastian, samasta roskamuovista valmistettuna. Koskapa kuljetan cola-annokseni useimmiten puhtaalla käsipelillä, huomasinkin Olvin colaputelin muodon muuttuneen samalla sellaiseksi, ettei kahden pullon kantaminen saman käden sormin ollut enää mahdollista. Pitävää otetta moisista kun ei tuntunut luontevasti saavan. Epäilisin ongelman tulevan vastaan myöskin yhtä pulloa kannettaessa.

Ymmärrän toki virvoitusjuomayhtiöiden kärsivän samoista ongelmista kuin muunkin elintarviketeollisuuden. Myyntihintaan kohdistuvien nousupaineiden kompensoiminen, pakkausmateriaalista tinkimällä, tuottaa kuitenkin muita ongelmia. Lähinnä tarkoitan nyt ympäristökysymyksiä, sillä uusittu pakkausmateriaali ei sovellu sellaisenaan suoraan kierrätyskäyttöön. Toisin kuin vanhat pullot, joille riittivät pelkkä desinfiointi ja uusien etikettien liimaaminen, lötkömuovi joudutaan sulattamaan kierrätystä varten. Kuten kaikki muovitavaraa polttamalla teurastaneet tietävätkin, sulavasta muovista syntyy hassuja kaasuja - myrkyllisiä sellaisia. Vaikka nykyaikaisissa kierrätyslaitoksissa onkin otettu huomioon ympäristönäkökohdat sinänsä, epäilisin uuden valmistusmateriaalin rasittavan ympäristöä jollain muotoa enemmän kuin vanhan kierrätysmuovin.

Hintaa uudelle Olvin colapullolle oli tullut lisää neljä senttiä puoltatoista litraa kohden. Ei siis aivan hirveästi, mistä osin kenties kiitokset uudelle pakkausmateriaalille. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten paljon saavutetusta kustannushyödystä tuhlaantuu, sulattamisen mukanaan tuomiin, lisäkustannuksiin.